Hyvän tahdon ihmisiä
Miksi kuulua seurakuntaan? Siinä kysymys,
jota moni pohtii tänä päivänä. Yritän tässä muotoilla vastauksen tuohon
kysymykseen:
Evankelis-luterilainen kirkko on
ensinnäkin kristillinen USKONyhteisö, joka on
aikoinaan kasvanut silminnäkijäryhmän vakaumuksesta, että Jeesus on noussut
kuolleista ja että hän elää. Kirkko uskoo, että Kristuksella on
valta herättää meidät kaikki kuolleista. Kirkko välittää meille
ihmiselle käsittämättömän, mutta kuitenkin hyvin perustellun toivon. Kirkon
toiminnan ja elämän tavoitteena on antaa ihmisille elämänilon, turvan
ja tulevaisuudenuskon. Kaikk itämä kasvaa vakuuttuneisuudesta siitä, että
meidän elämämme om armollisen Jumalan käsissä, ja että Jumala näkee
merkityksen ja tulevaisuuden siinäkin, missä se on meiltä itseltämme
jäänyt hämärän peittoon. Kun Jumala on uskon mautta meidän elämässämme
arjen elämässä on Tarkoitus ja Päämäärä - ja siksi me voimme kerran
jättää maallisen elämän taaksemme ja suunnata katseemme kohti jotakin tulevaa,
tarvitsematta ylittää elämän ja kuoleman välisen rajan kirosana
huulillamme. Seurakuntaan kuuluminen on tapa uskoa - ja taistella
epäilyksen kanssa.
Evankelis-luterilainen kirkko on toiseksi
kristillinen uskonYHTEISÖ, joka syntyi ensimmäisenä
helluntaina, jolloin Pyhän Hengen rakkaus liitti ihmiset
toisiinsa. Seurakunnassa me näemme toisemme ja autamme
toisiamme. Tämä koetaan hyvin kouriintuntuvasti
diakoniatyössä, jossa ihmiset niin Korppoossa kuin
muuallakin putoavat kunnan sosiaalitoimen verkon läpi ja havaitsevat,
että seurakunnasta löytyy hyvän tahdon ihmisiä, jotka osallistuvat
taakkojen kantamiseen silloinkin, kun kaikki muut tukirakennelmat
pettävät. Ilman seurakuntaa, joka muodotuu toisista aidosti välittävistä
ihmisistä, moni ihminen ei olisi saanut apua nousta elämän mukanaan
tuomasta vaikeasta taloudellisesta, henkisestä ja eksitentiaalisesta
ahdingosta. Seurakuntaan kuuluminen on tapa
välittää - ihmisistä, jotka muuten olisivat yksin, avuttomia ja
unohdettuja.
Lopuksi seurakunta vaalii
kulttuuriperintöä. Kulttuuri ei ole vain tauluja, taidetta
tai arkkitehtuuria, vaan elämäntaidetta, tapa olla ja
selviytyä. Me emme ole luoneet omaa elämäämme itsenäisesti ja
toisista ripppumatta, vaan suurimman osan tiedoista ja taidoistamme olemme
perineet menneiltä sukupolvilta. Kirkkorakennukset ja kirkkomaat sekä
eri pyhät esineet liittävät meidät menneisiin sukupolviin.
Seurakunnan elämä ja toimintapaikat auttavat meitä pitämään kosketuksen
omiin juuriimme - vain täten me vastustamme sitä juurettomuuden ja
yhteenkuulumattomuuden tunnetta, joka uhkaa meidän yhteiskuntaamme ja
mahdollisuuksiamme elää rakentavalla tavalla yhdessä.
Nytkin me
tarvitsemme hyvää tahtoa - tulla osallisiksi Jumalan hyvästä
tahdosta meidän oman elämämme suhteen. Ja meidän on hyvä olla hyvän tahdon
ihmisiä toisillemme, omassa lähipiirissämme. Kristillinen
paikallisseurakunta on hyvä tapa liittyä rakentavaan
yhteisöön.
Yhdessä me osaamme!
Esa Killström, pastori